Tuo kryptinen koodi tuossa otsikossa selittää oleellisimmat ja samalla se ei selitä yhtään mitään. Nuo numerot eivät selitä sitä tunnetta, sitä myrskyä ja roihuavaa rakkautta joka minussa syntyi noiden numeroiden saattelemana.

En ole hetkeen ehtinyt tänne kirjoitella, tietyistä syistä. Eritoten noista numeroihin liittyvistä syistä. Tuosta päivästä ,jona minun ja Essin maailma muuttui. Tuona päivänä syntyi meidän tyttäremme.

Tästä kirjoituksesta voi tulla pitkä joten turvavyöt kiinni jos meinaat lukea koko plogin. Toivon että tekisit niin,  jos kerrab olet jo vaivautunut avaamaan tän sivun. 

Torstai 10.9.2014 klo 21.00: Tulen R-kioskilta jäätelöpaketti mukanani.  Essi katsoo mua silmät suurina ja toteaa et tais lapsivesi tulla. Mitä tää nyt on?! Laskettuun aikaan on vielä kolme vkoa! Ei se tyttö voi vielä tulla. Noin me pähkäiltiin tunnin verran kunnes vettä tuli lisää ja tajuttiin et ehkä se pikkuinen on sit tulossa eikä vaan piruile. Meidän hyvä ystävä tuli hakemaan meidät ja ohjeisti meitä ja rauhoitteli siellä odottelutilassa kun oltiin saavuttu Tyksiin. Parin tunnin tutkimisten jälkeen lääkärit sanoi että mukelo ei synny viel hetkeen, ei välttis vielä yli päivään , joten lähettivät minut kotiin. Tuntui vähän pahalta jättää Essi sinne, koska hänestä näki että olo alkoi käydä tukalaksi. Kotiin pääsin n. Puol 2 yöllä ja nukahdin sohvalle. Kaks tuntia myöhemmin Essi soitti et takasin ja äkkiä. Lapsi syntyy nyt!!! 

Lähdin rikkinäisellä pyörälläni pyöräilee Tyksiin takas pää aivan tyhjänä. Meinasin siin auton alle jäädä, ei toiminut oikein mikään. Saavuin osastolle jossa Essi vaikersi ja oli selvästi tuskissaan. Tämä supistelu, joka kesti sen pari tuntia oli ehdottomasti mulle se hankalin osuus. Essiin sattui enkä osannut auttaa mitenkään. Olo oli todella avuton ja pelokas. Siirryttiin siitä pian johonkin huoneeseen taas ja paikalle saapui kätilö. Vasta kun kätilö sanoi että saa alkaa työntää, mä tajusin että me ollaan synnytyssalissa ja et meidän vauva syntyy pian! 

Ponnistusvaihetta mä en unohda koskaan. Se kesti vain 23min mut mä muistan joka hetken. Tai ainakin luulen niin. Essiin sattui paljon mutta hän kesti kaiken hienosti ja oli uskomaton. Missään vaiheessa hän ei vaipunut epätoivoon vaan puri hammasta ja klo 7.08 näin omilla silmilläni metrin päästä, miten 2870g painava ja 47cm pitkä tyttäreni syntyi maailmaan. Tässä kohtaa ei kyyneleiltä vältytty. Tuo hetki muutti mun maailmani,  ja vaikka yhä, 2,5vkoa myöhemmin mä yhä käsittelen noita tunteita,  mä tiedän et se oli välitöntä rakkautta. Kun leikkasin napanuoran, tunsin pelkoa mutta myös suurta huolenpitoa. Kun sain hänet paitani alle syliin, oli se silkkaa onnenkyyneleitä ja iloa. 

Hän syntyi tosiaan kolme vkoa etuajssa mutta mä koen että hänen ennenaikaisuutensa teki meistä nopeammin paremman isän ja äidin. Me ei todellakaan oltu valmiita sinun tuloosi, rakas tyttäreni. Mutta kiitos että tulit. Sinun syntymäsi ei pelkästään ollut elämäni hienoin hetki vaan sinä lähensit myös minut ja äitisi yhteen. En valehtele, meillä oli aika vaikeaa ja raskasta ennen syntymääsi. Ei tiedetty mitä oikein tehdä kun synnyt ja stressi ja myös hormonit ahdistivat arkeamme. Sinun tulosi maailmaan muistutti taas meille että miksi rakastuimmekaan toisiimme. Miksi yhä rakastamme toisiamme. Miksi vien tuon naisen vihille joku kaunis päivä. 

Nyt kun kirjoitan tätä, nukut sohvalla tai oikeastaan haet unta ,koska syötin sinut juuri. Äiti ei ehtinyt syöttää loppuun asti koska hänellä oli virastoasioita. Tää on nyt toinen kerta syntymäsi jälkeen kun olemme täysin kahdestaan. Mä katson sua kun sä pyörit vieressä hakien unta. Kumman näköä sinussa on enemmän. Äitsi nenä ja kauneus sinulla on ja mun kärsimättömyys ja kova tahto. Toivon että kun luet tätä joku pvä, esim 15vuoden kuluttua kun olet valmis ymmärtämään iskän löpinöitä, olet jo nuori nainen joka tietää miten paljon isä ja äiti sinua rakastaa, miten sinä pelastit varsinkin isäsi sielun. Mitä olet jo nyt, 18pvän ikäisenä opettanut minulle. Toivon ettet koskaan elämässä koe olevasi yksin tai ettet pystyisi puhumaan peloista ja huolistasi meille. Äläkä koskaan ajattele ettet ole tarpeeksi hyvä. Koskaan. Ja muistat ettei kysyminen ole heikkoutta. Noh, ehkä vielä turhaa puhua sen enempää asioista jotka ovat vuosien päässä. Keskitytään nyt tähän hetkeen. 

Keskitytään siihen että nyt taisit nukahtaa siihen viereen. Keskitytään kuinka ihana tuo näky on. Keskitytään ristiäisten järjestämiseen. Keskitytään siihen että sinulla on neljä ihanaa kummia elämässäsi jotka eivät koskaan hylkää sinua. Heille me uskomme sinut jos meille tapajtuisi jotain. Sinulla on iso verkosto ihmisiä ympärilläsi, monta ihanaa naista ja miestä jotka auttavat meitä tarpeen tullen. Sinulla on rakastavat isovanhemmat jotka ovat niin tohkeissaan sinusta. Keskitytään siis näihin asioihin. Rakkauteen ,jota sinun ympärilläsi on. Rakkauteen jota sinä tuot joka päivä. Keskitytään kohta biisiin jonka sinusta kirjoitan ja mahdollisesti esitän ristiäisissäsi, jolloin sinulle annetaan sinun nimesi. Ja se nimi on kaunis, niinkuin sinäkin. Ja hänen nimensähän siis on E...