Hellou kaikki äpärät, sekasikiöt ja muutenkin kyseenalaiset työnarkomaanit, työttömät loiset, opiskelevat juopot ja blogeja kirjoittavat narsistit! 

Mä olen Henkka, ensi viikolla 28-vuotta täyttävä turkulainen jätkä. Alkuun näin ensimmäisen kirjoituksen kunniaksi pitänee kertoa vähän itsestään. Mä en edes tiedä seuraako kukaan täysjärkinen tämmöisiä sivuja joissa aikuiset ihmiset kertoo elämästään ja jakaa niitä, aina niin, ah mieltä ylentäviä mielipiteitään kaikista ja kaikesta. Itse olen kokenut nämä blogit ja niiden pitäjät jonkin sortin huomiohuorina. Mutta sitten tajusin et "Hei Henkka, sä olet itekin Facebookissa ja kirjoitat suht pitkiä, ja huomiota herättäviäkin päivityksiä. Sä olet itekin huomiohuora!". Joten kyllä. Mä olen huora. Koska kuten 99% teistä kauniista ja onnellisista kuspäistä, niin olette tekin. Jokainen taplaa tän jutun tyylillään. 

Itse olen aina, pikkupojasta alkaen ollut kirjoittavaa sorttia, muistan joskus 9-luokalla mä kirjoitin 134-sivuisen "kirjan". Sen nimi oli "Lapsuuden arvet". Vittu, mä olin onnellinen kakara, Noh, Pernossa kasvanut nuoruuden joten... (Turkulaiset ymmärtää). Siinä mielessä siis voin olla tyytyväinen etten ole jo arkussa tai vähintään jossain lääkekoukussa. Mut joo, kirjoittaminen on aina ollut mun juttu. 

Sitten pitäisi kait jo kertoa vähän perusasioita itsestäni... (Tuppaan lähtemään jutuissa aina sivuraiteille) elikkäs;

Olen siis just täyttämässä 28-vuotta. Olen töissä Turussa, Pernon Telakalla (Kyllä, siinä surullisen kuuluisassa STX-paskafirmassa joka nyt vihdoin tais löytää uuden omistajan). Olen telinemies ammatiltani. Sinällään huvittava ammatti ettei siihen ole mitään oikeaa koulutustakaan. Sitä pidetään yleisesti ottaen alana johon tulee ne kun ei jaksaneet lukea tai osaa lukea. Toisaalta totta, telinetyö ei ole vaativaa sinällään. Vähän kuin kokoaisit palapeliä mutta haastan silti useimmat teistä lukijoista (Vittuuks semmosia ole ainakaan vielä) kokeilee menee vaik 40m korkeuteen lohkon reunalle about roikkumaan johonkin putkeen ja asentamaan suht raskaita telineosia paikalleen. Toki meillä valjaat on ja ne on pakollisia mutta silti se pokka-kysymys tulee monille vastaan. Työ on paskapalkkainen ja etuuksia ei ole. Mutta hampin on tehtävä mitä hampin on tehtävä. 

Oon viettänyt suht railakkaan, mut kuitenkin ihan normaalin nuoruuden. On ryypätty, sählätty ihmisten kanssa, kärsitty darroja, oltu persauki ja kaikki muut kliseet. En sanois että olen edelleenkään täysin "tasapainoinen, normaali mies". En edes halua olla, koska kuulostaa mun korvaan vitun tylsältä. MUTTA. Löysin tuossa runsaat 3vuotta sitten naisen, Essin ja hänestä voin tänä päivänä sanoa että hän on elämäni nainen. Nainen, joka teki ja tekee musta miehemmän mitä olen koskaan ollut. Olen myös kiitollinen ettei hän ole yrittänyt muuttaa mua liikaa, eikä sillä, en mä antaisikaan muuttaa. Mutta perusasioissa hän on ohjannut mut oikeaan suuntaan. Ja tärkein on edessä; Syyskuun lopulla meille on syntymässä meidän molempien ensimmäinen lapsemme. Ihana tyttö on tulossa tähän maailmaan. Vaikka meitä molempia pelottaa tuleva, on lapsi erittäin toivottu ja tulee olemaan rakastettu. Siitä ei ole epäilystä. 

Mä olen myös suht kova musiikin diggailija. Mä rakastan rock musiikkia ennen kaikkea, vaikka joskus skidinä olin massan mukana tos rap-touhussa silloin kun se kantautui Suomeen myös (vuostuhannen vaihteessa). Rock on silti mulle elämän yksi suurimpia rakkauksia. Mulla on ollut paljon lempibändejä. Suurimpia vaikuttajia mulle on ollut Guns N Roses, Nirvana, Seether, Green Day, Biffy Clyro, Iron Maiden ja Led Zeppelin. Varsinkin Led Zeppelin on viime vuosina noussut suureen arvoon ja olen ymmärtänyt miksi sanotaan et se on maailman paras bändi ikinä. Mä myös itse laulan  ja olen ollut mukana Justified Crime- nimisessä rokkibändissä. Tällä hetkellä tuota poppoota ei ole koossa erilaisista elämäntilanteista johtuen. Ehkä joku päivä vielä. Soitettiin varmaan joku 50 keikkaa vuosien 2010-2013 välillä. Monet noista hetkistä niiden kolmen jätkän kanssa ovat olleet elämäni suurimpia iloja ja muistoja. Nykyään soitellaan silloin tällöin samasta bändistä tutun kitaristin kanssa keikkoja akustisena.

Noniin, mutta tämmöinen aloitus tuli tälle blogille. Jos tää nyt sattuu alkaa kiinnostamaan ihmisiä, niin kirjoitan sitten lisää. Mulle on btw monta kaveria sanonut Naamakirjassa et mun pitäis aloittaa blogi tai kirjoittaa kirja. Mun frendit on aika tyhmiä. Jos ei muuten ole vielä auennut, niin olen vitun sarkastinen, ironinen ja mustaan, räävittömään huumoriin uskova ihminen. Mun mielestä maailmassa ei ole mitään niin hauskaa kuin vittuilla nauraen asioilla joille EI saisi nauraa. 

Mä luultavasti aion kirjoittaa lisää tarkemmin noista aiheista joista jo mainitsin, tämä oli tämmöinen pohjustus näille mun löpinöille, joista luultavasti 80% tulee kirjoitettua kännissä. Mut palaan lähitulevaisuudessa paremmin musiikkitykkäyksieni, lapsi-juttujen ja muiden mun maailmaani liittyvien asioiden pariin. 

Nyt on perjantai, ryypätkää mut älkää kuvitelko et S-kokoinen hihaton L-kokoisella miehellä on jotenkin seksikästä. Kuka tahansa näyttää silloin lihaksikkaalta. Tai kilo geeliä hiuksissa viestii lähinnä hinttariudesta. Armanin sanoin päätän tän mun ekan blogini: "Tap Out- paidan pitäminen ilman että osaa tapella on sama kuin pitäisi Ed Hardyn paitaa ilman et osaa ottaa perseeseen". Peace!